Lauri Eriksson: Äänetön maisema ja muita kuvia

Lauri Erikssonin valokuvanäyttely on esillä Hotelli Punkaharjun päärakennuksessa ja Punihussilassa 10.6.–30.9.2022.

”Maiseman kokeminen on henkilökohtaista, mutta siinä on havait­tavissa myös yhteisöllisiä piirteitä. Miksi muuten turistit, kirjailijat ja taiteilijat olisivat matkanneet juuri Napolinlahdelle, Kolille tai Punkaharjulle? Nähdä, elää ja tallentaa se, minkä muutkin ovat kokeneet. Kuulua joukkoon.”

Lauri Erikssonin (s. 1965) valokuvanäyttely Äänetön maisema ja muita kuvia on läpileikkaus Erikssonin valokuviin neljän vuosikymmenen ajalta. Näyttelykokonaisuus ei ole johdonmukainen retrospektiivi vaan erilaisista pienistä kokonaisuuksista koostuva vuoropuhelu, jossa pääosassa ovat lukuisat maisemakuvat ja muotokuvat. Näyttely johdattelee katsojan Lauri Erikssonin valokuvamaailmaan vuosina 1989–2022. Näyttelyn valokuvat painottuvat kahteen viime vuosikymmeneen ja mukana on elämän varrelta erilaisia kohtaamisia ja kokemuksia, kuten myös vierailut Punkaharjun seudulle 2000-luvun alussa ja sittemmin vuosina 2021 ja 2022.

Lauri Erikssonille ympäristö ja maisema eivät ole vain kameran etsimessä rajautuva näkymä tai ikkuna todellisuuteen. Kyseessä on kehollinen kokemus, jossa kaikki aistit ovat läsnä tietyssä historiallisessa hetkessä ja maantieteellisessä paikassa. Vaikka valokuva ei pysty välittämään eletyn paikan tuok­suja ja ääniä, niin kuvauspaikaksi valikoituneessa kohteessa oles­kellaan, koetaan ja valotetaan – ja esimerkiksi Polaroidin ollessa kyseessä valo­kuva myös käytännössä valmistuu paikan päällä. Näyttelyssä on esillä lukuisia Erikssonin valokuvaamia Polaroideja – myös Punkaharjulla kuvattuja maisemia. Maisemien lisäksi näyttely avaa Lauri Erikssonin laajaa muotokuvatuotantoa.

Esteetikko Arnold Berleant on kritisoinut perinteistä ympäristön ja ihmisen subjekti–objekti­dikotomiaa: emme ole pelkästään ympäristön havainnoijia vaan aktiivisia kokijoita, sulaudumme ympäristön kanssa ja olemme aistimellisesti osa ympäristöä ja sen jatku­moa. Ympäristön kokeminen on vahvasti kehollista ja ruumiillista. Pienet kivet, hioutuneet kalliot, katkenneet oksat, jylhät puut, kaislikot – muistot ja paikan kerroksellisuus – ovat Lauri Erikssonille maise­man ydintä.

”Usein palaan tiettyyn paikkaan uudelleen, haluan aistia ja elää paikan toisin kuin aiemmin. Tutussa lähiluonnossa elää ikuinen arvoitus, joka ei koskaan ratkea.”

***

Tiedustelut:
www.erikssonpictures.com

Instagram:
@lauri_eriksson